16.2.2018

Siri Hustvedt: Säihkyvä maailma

”...halusin lentää ja hönkiä tulta. Ne olivat minun hartaimmat toiveeni, mutta ne oli kielletty, tai siltä minusta ainakin tuntui. Meni hyvin kauan, hyvin hyvin kauan, ennen kuin annoin itselleni luvan lentää ja hönkiä tulta..."
Harriet Burdenin sisällä palaa. Lahjakas kuva- ja käsitetaiteilija pursuaa taiteentekemisen himoa, mutta tuntee törmäävänsä yhä uudelleen ja uudelleen New Yorkin taidemaailmassa vellovaan sukupuoliseen syrjintään. Epätoivoisista yrityksistä huolimatta hän ei saa taiteelleen nostetta; arkisen näköisellä, keski-ikäisellä naisella ei ole taiteilijalle tarpeellista mediaseksikkyyttä, eikä näin ollen myöskään  'taiteellista uskottavuutta'. Kaikki toki tuntevat Harrietin 'sen glamoröösin taidekauppiaan rikkaana, keski-ikäisenä (ja aika äkäisenä) leskenä, joka miehensä perintörahojen turvin elättää kolossaalisessa talossaan sivuraiteille eksyneitä taivaanrannan maalareita ja puuhailee siinä sivussa jotain epämääräisiä taidehommeleita
On niitäkin, jotka muistavat Harrietin pitäneen joskus jonkin näyttelynkin, mutta hei, kävikö siellä kukaan?

Tämä tarina voisi olla tosi. New Yorkin taide-elämä on miesten hallitsemaa aluetta, sanoo Siri Hustvedt: kaupungin taidetarjonnasta vain kaksikymmentä prosenttia on naisten tuottamaa, vaikka taideoppilaitosten opiskelijoista valtaosa on naisia. Epäsuhta ei voi selittyä taiteen 'laatueroilla'. 

Tämä karmea vääristymä on Säihkyvän maailman lähtölaukaus. Olemmeko edes tajunneet, kuinka paljon taiteellista (ja muuta) potentiaalia menetämme joka hetki, kun noin puolet porukasta joutuu (rakenteellisen syrjinnän ja alitajuntaamme iskostettujen mielikuvien vuoksi) dissauksen kohteeksi? 

Säihkyvässä maailmassa Hustvedt kysyy, täytyykö naisen häivyttää sukupuolensa saadakseen taiteelleen - ja itselleen - näkyvyyttä? Ajatus tuntuu paradoksaaliselta, mutta siinä on pelottavaa logiikkaa. 
Mitä tapahtuu, kun taidetta tekevä nainen piilottaa sukupuolensa, kääriytyy tuntemattomuuden viittaan, miehisen naamion taa. Tämä kirja on fiktiivinen ajatuskoe, mutta vastaavia kokeita on tehty myös elävässä elämässä -  meillä Suomessakin: kirjallisuuden puolelta muistamme tapaus Jukka Larssonin...

Harriet tunnustaa eräässä lukuisista muistikirjoistaan, että häntä piinaa halu kostaa; kostaa kaikille ääliöille, tyhjäpäille ja typeryksille, jotka vuosien ajan ovat ymmärtäneet hänen taiteensa väärin ja jotka silkkaa typeryyttään eivät ole nähneet Harriet Burdenia, vaikka ovat katsoneet. Harrietin ajatus kostosta on avoimen aggressiivinen, mikä jo sinänsä sotii yhteiseen alitajuntaamme iskostunutta, ihanteellista naiskuvaa vastaan: aggressionsa suoraan esittäville, 'hankalille naisille' on varattu oma erityinen, usein huumorilla ryyditetty paikkansa kulttuurissamme, ja tuon 'hankalan naisen' Harriet täyttää kyllä mennen tullen ja ihan joka suhteessa. Hustvedt on kirjoittanut Harrietin riemastuttavan vaikeaksi ihmiseksi, mutta yllättävästi nuo vähemmän ihastuttavat luonteenpiirteet eivät vie voimaa tarinan ytimeltä, vaan päinvastoin voimistavat sitä entisestään. 

Yksi tapa kostaa on saattaa vastapuoli naurunalaiseksi, Harriet tuumii ja päättää piilottaa tuotantonsa - ja itsensä - hyväksyttyjen taidekonventioiden taa. Ja sitten, sitten vain odoteltaisiin suurta paljastusta...
Hän hankkii itselleen kolme pseudonyymiä, kolme nuorta ja erittäin mediaseksikästä miestaiteilijaa, joiden nimissä Harriet luo taidettaan kuin riivattuna. Syntyy kolme näyttelyä, joista kaikista tulee menestyksiä, ja kriitikot suorastaan laulavat kliimaksia...

Jutun juonen voi jo melkein kokemuksesta arvata, juuri näinhän se menisi, eikö? Säihkyvä maailma voisi jonkun muun kirjailijan käsissä jäädä hyvinkin stereotyyppiseksi tarinaksi maailman epäoikeudenmukaisuudesta, mutta onneksi puikoissa on Hustvedt: hän kaivautuu syvemmälle, tarkastelee romaanihenkilöitään ja heidän valintojaan kriittisesti, koettelee heidän ajatuksiaan - ja laittaa tätä kautta myös omat ajatusrakennelmansa testiin;  Säihkyvä maailma on mielestäni hyvin reflektiivinen romaani. 

Hustvedt kokoaa Harrietin tarinan monista, toisiaan tukevista - ja toisiaan haastavista - palasista. Kertojana toimii kuvitteellinen toimittaja, joka kokoaa taiteilijan elämää kirjoihin ja kansiin tämän kuoleman jälkeen. Aineiston rungon muodostavat Harrietin lukuisat, aakkosittain merkityt  päiväkirjat, ja niistä piirtyvää kuvaa tarkennetaan lähipiirin haastatteluilla, lehtiarvioilla ja muilla kirjallisilla kommenteilla. Tämä kaikki tekee Säihkyvästä maailmasta myös rakenteellisesti mielenkiintoisen. Teksti vilisee intertekstuaalisuutta sekä viittauksia taiteisiin ja filosofiaan, psykiatriaan ja muihin tieteenaloihin. Luin teoksen e-formaattina, jossa e.m. viittausten perinpohjaiset selitykset on sijoitettu kirjan loppuun. Jätin ne useimmiten huomiotta, enkä silti kokenut jääväni mistään paitsi.  

Hustvedtin suuren kiinnostuksen psykoanalyysiin aistii. Hän luotaa henkilöitään piinallisen tarkasti, sukeltaa heidän mieleensä ja alitajuntaansa, nostaa esiin vuosia, jopa vuosikymmeniä piilossa pysyneitä kysymyksiä ja solmukohtia, jotka vaikuttavat voimakkaasti paitsi Harrietin ja hänen lähipiirinsä elämään ja heidän välisiin suhteisiinsa, myös taiteeseen.

Tulee aika, jolloin Harriet ja hänen pseudonyyminsä alkavat sulautua yhdeksi. Esiin nousee kysymys, missä ovat minuutemme rajat, voiko täydellisesti eriytynyttä 'minuutta' olla edes olemassa.  Hustvedtin pohdinnat olemassaolosta ja identiteetistä saivat minut täydellisen haltioitumisen valtaan.

Säihkyvä maailma on täydellisen nerokas romaani.   


Siri Hustvedt: Säihkyvä maailma (The Blazing World, 2014)
Otava 2014
Suomentanut Kristiina Rikman
Alkuperäiskieli: englanti

10 kommenttia:

  1. Siri todellakin tuo tässä teoksessaan esiin kaiken kaunansa miesten hallitsemaa taidemaailmaa kohtaan. Hän ei halua miellyttää, ei tehdä mitään lukijalle helpoksi, vaan ehdottomasti päinvastoin. Siri Hustvedt on monta!

    (Miten minusta tuntuu, että olen käyttänyt viimeistä lausettasi yhdestä Sirin aviomiehen kirjasta...:) Pidän heistä molemmista!

    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leena, Siri nousi tällä teoksellaan mun kirjailijarakkauksiin. Välkky ja moniulotteinen kirja, joka tekisi mieli lukea vielä uudemmankin kerran...

      Kiitos kommetistasi <3

      Poista
  2. Kiva kun löysin blogisi! Hyvältä vaikuttaa tämä kirja. Olen lukenut Hustvedtilta vain Amerikkalaisen elegian. Hyvää viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva että löysit tänne, Anneli! :)

      Amerikkalainen elegia odottaa hyllyssä pokkaripainoksena, olen hipelöinyt sitä tämän lukukokemuksen jälkeen, mutta vielä kirja ei siirtynyt lukuun...

      Kiitos samoin sinulle hyvää viikonloppua ja kiitokset kommentistasi <3

      Poista
  3. Vaikuttaa hienolta kirjalta. Minulta Hustvedt on vielä lukematta eli edessäpäin.

    Hieno on ollut myös taidenaisten sarjasi - monta hyvää lukuvinkkiä. Mielenkiinnolla odottelen, mikä teema on vuorossa seuraavaksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paula, Hustvedtin teoksiin kannattaa tarttua ja tutustua, suosittelen lämpimästi!

      Kiitokset, mukavaa jos löysit sarjasta luettavaa. Kaikki tähän lukemani kirjat olivat hienoja ja avasivat teemaa kukin omalla tavallaan!

      Seuraavia teemaviikkoja suunnittelen jo, tuon ne blogiin ehkäpä vasta kesäloman jälkeen elokuussa, koska tällaiset pitkähköt, yhteen aihealueeseen keskittyvät systeemit vaativat jonkin verran aikaa muhiakseen...

      Kiitos kommentistasi <3

      Poista
  4. Mä tykkäsin tästä tosi paljon! Luin kaikki alaviitteetkin ja tykkäsin niistäkin.:D
    Muistan, kun tämä ilmestyi, monet Siri-fanit ei tästä tykänneet (varsinkaan alaviiteviidakosta).
    Mun tekisi mieli nyt lukea tämä uudelleen.

    Tykkään myös tosi paljon sun teemaviikoista naistaiteilijoista. Osan kirjoista olen lukenut, osa on lukulistoillani ja loputkin sinne varmaan nyt pääsee.:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanna, alaviittet olivat e-versiossa niin hankalan (no joo, pari klikkausa, mutta kuitenkin :D) takana, että alun jälkeen luovuin. Varmasti viitteistä löytyisi monen monta hienoa yksityiskohtaa. Just mietin ja Leenallekin tuossa yllä sanoin, että tekisi mieli tarttua kirjaan uudelleen, ehkäpä sitten ihan viitteiden kera! :)

      Voi, ihanaa, että tykkäsit! Seuraavien teemaviikkojen myötä suuntaan muuten venäläiseen nykykirjallisuuteen - aihe on niin massiivinen, että meinaan keskittyä siihen (muun lukemisen ohella) seuraavat kuukaudet, joten blogissa Venäjä näkyy sitten ehkä elokuussa.

      Kiitos kommentistasi <3

      Poista
    2. Venäläinen nykykirjallisuus...! Olen lukenut sitä ihan suht paljon, mutta en tietenkään kaikkea suomennettua. Osasta tykkään, osasta en. Mutta venäläisistä nykykirjailjoista löytyy mun yksi suuri kirjailijasuosikkini.:)
      Tosi kiinnostavaa, että se on sun seuraava teemaviikkojen aihe. Muutenkin nämä teemaviikot on aivan mielettömän hyvä idea!:)

      Nyt kyllä innostit niin mua lukemaan Säihkyvän maailman uudestaan. Kunhan saan luettua aika korkean kirjastokirjojen pinoni ja palautettua sen...

      <3

      Poista
    3. Sanna, mielenkiinnolla nyt etsiskelen sopivaa venäläistä luettavaa ja mietin, kuinka rajaisin tuon 'nykykirjallisuuden' ajallisesti... Muutama varma 'tärppikirja' on jo katsottuna!

      <3

      Poista

Lämmin kiitos kommentistasi!