28.7.2016

Colm Tóibín: Äitejä ja poikia

Heti Kazuo Ishiguron perään toinen tiukan kerronnan taitaja, olkaa niin hyvät: Colm Tóibín käväisi blogissani jo kesän alussa kera loistavan Nora Websterinsä.  Tuo lukukokemus sai minut tarttumaan pikapikaa myös hänen novellikokoelmaansa Äitejä ja poikia, joka vakuutti minut siitä että ensimmäisen kohtaamisemme aikana heränneet tuntemukset osuivat oikeaan: Tóibín kuuluu tästä lähtien  sydämeni kirjailijoihin. Syitä voisi nimetä loputtomiin: hänen eleetön ilmaisuvoimansa, lämpönsä, inhimillisyytensä, viisaudeksi kypsynyt älynsä...

 Irlantilainen Colm Tóibín on paitsi prosaisti, myös hyvin arvostettu ja tunnustettu novellisti. Suomeksi häneltä on ilmestynyt tähän mennessä vain tämä käsillä oleva yhdeksän novellin kokoelma, joka nimensä mukaisesti keskittyy  äitien ja poikien välisiin suhteisiin.
Tóibín lähestyy aihettaan hienovireisesti ja kunnioittaen, enkä kyllä voisi - ainakaan tämänhetkisellä kirjallisuuden tuntemuksellani - löytää tälle äiti-lapsi -teemalle yhtäkään  Tóibínia parempaa tulkkia. Hänen koruton, minimalistinen ilmaisunsa osuu kohteisiinsa laserinterävästi ja erottaa tärkeän toissijaisesta. Silti: inhimillinen ote säilyy, sillä se on Tóibínin kerronnan palamatonta ydinpuuta. 

     Kokoelman novellit kulkevat ihmiselämän taitekohdissa. Kuolema, yllättävät kohtaamiset, lähdöt ja paluut sekä kirkkaita, kipeitäkin muistoja herättävät arkiset tapahtumat rytmittävät kerrontaa. Tóibín tutkii äidin ja pojan suhdetta kummastakin näkövinkkelistä, näin kokoelma ei jää pelkästään miehisten tuntemusten tasolle ja armoille vaan on ihan oikeasti sekä äitien että poikien kirja. Ihailen suuresti Tóibínin (Nora Websterissäkin nähtyä) herkkävaistoista kykyä sukeltaa naisen sielunelämään ja ihon alle. Hänen naisensa voisivat olla naisen kynästä syntyneitä, niin eläviä ja suorastaan sisarellisesti tunnistettavia he ovat.

  Mutta vaikka katsantokanta on molempia tahoja ymmärtävä ja kunnioittava, niin kyllä, kyllä äidit hallitsevat poikiaan tässäkin kokoelmassa miltei ylimaallisin voimin. He tekevät sen, koska se on äitien osa, etuoikeus ja kohtalo: tahtoen tai tahtomattaan he ohjaavat poikiensa elämää senkin jälkeen, kun ovat jo poistuneet tästä maailmasta tai yhteys lapseen on muutoin katkennut. Ja pojat - he ylläpitävät mielessään synnyttämäänsä ideaalia äidistä, jolla on tuo taivaallinen voima hallita, olipa äidin ja pojan suhde sitten miten kompleksinen tahansa. Äiti on peili, jota vasten miehet tarkastelevat omaa elämäänsä - usein alitajunnan tasolla.

  Novellien äidit rakastavat ja tekevät sen mitä äitien täytyy, mutta saattavat yllättäen toimia myös omien halujensa mukaan, perin odottamattomasti ja itsekkäästikin. Tóibín purkaa naiseuden ympärille rakennettua ikiaikaista ja ankarasti rajattua äitiyden myyttiä ja sallii naisen olla myös ja ennen kaikkea ihminen. Äitien omavaltaisuudesta syntyvät kriisit luovat tarinoihin toisinaan yllättävänkin suurta draamaa, jota Tóibínin vähäeleinen kerronta vielä entisestään kirkastaa. 


Novellikokoelmaa on luettu muun muassa näissä blogeissa: Eniten minua kiinnostaa tieLeena Lumi, Luetut, lukemattomat,  Lumiomena ja  P.S. Rakastan kirjoja.

* Tammen Keltainen kirjasto

Colm Tóibín: Äitejä ja poikia (Mothers and Sons, 2006)
Tammi 2013
Suomentanut Kaijamari Sivill
Alkuperäiskieli: englanti

14 kommenttia:

  1. Kyllä tämä täytyy myös lukea. Kiitos esittelystä, Kaisa Reetta!<3

    VastaaPoista
  2. Tämä on ihana!! Tóibínilla on uskomaton taito kirjoittaa naisista <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaisa V, toden totta! Jossakin haastattelussaan Tóibín kertoo kasvaneensa naisten ympäröimänä, heidän tarinansa ja keskinäiset keskustelunsa olivat kuuluneet hänen jokapäiväiseen elämäänsä vuosien ajan. Ei siis ihme, että ymmärrystä on tullut :)

      Kiitos kommentistasi <3

      Poista
  3. Tämä pitää lukea. Ihastuin Brooklyniin ja Nora Webster ei ihan niin paljon herätellyt tunteitani. Tämän novellikirjan haluan lukea :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mai, minulla on vielä Brooklyn lukematta. Toivottavasti saamme Tóibínilta lisää suomennoksia. Hänen tuotantonsa on todella laaja, novellikokoelmiakin riittää vaikka kuinka.

      Kiitos kommentistasi <3

      Poista
  4. Ooh, aivan mahtavan upea arvio upeasta kirjasta, en voisi olla enempää samaa mieltä. ♥ Tóibín on juuri kaikkea tuota miten häntä kuvaat.

    Tóibín on minunkin Sydämeni Kirjailija, ollut Brooklynista asti. ♥ Oletko lukenut Brooklynin, en muista enää? Ellet, olen aivan varma, että rakastut siihenkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sara, Tóibín on jumalallinen kirjoittaja! <3

      Brooklyn on minulta vielä lukematta. Sitten voi vain ryhtyä odottamaan kustantajalta uutta Tóibín-satsausta, suomennettavia teoksia riittäisi vaikka kuinka.. Toivotaan, toivotaan <3

      Kiitos kommentistasi <3

      Poista
  5. Tóibínin Äitejä ja poikia on minulla nyt maailman toiseksi paras novellikokoelma, Ohi menee vain Carver kokoelmallaan Mistä puhumme kun puhumme rakkaudesta? Olen myös suorastaan rakastunut Tóibíniin ja sinetiksi tuli Nora Webster!

    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leena, täytyypä tutustua Carveriin. Pistän nimen ylös, kiitos vinkistä!

      Aivan, Tóibíniin ei voi olla rakastumatta! Toivottavasti saamme lisää suomennoksia, tätä minä nyt jankkaan täällä kommenttiboksissa melkein joka vastauksessani... Mutta kun mä niiiiiiin haluan lisää tätä. Brooklyn on onneksi vielä odottamassa :)

      Kiitos kommentistasi <3

      Poista
  6. Oi, kyllä vaan: Ishiguro ja Tóibín, he molemmat ovat sellaisia joiden teoksia haluan vaalia. Tóibínin teksti tulee liki, pidän sen näennäisestä vähäeleisyydestä, johon mahtuu kokonainen yhden ihmisen maailma.

    Tämä novellikokoelma on yksi hienoimmista, jonka olen lukenut.

    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, niinpä! Lisään tuohon listaan vielä Alice Munron, jonka teoksiin siirryn kunhan olen saanut esimerkiks Brooklynin luettua. Tällaisia vähäeleisyyden mestareita on varmasti muitakin, mutta nämä nyt päällimmäisinä mielessä...

      Kiitos kommentistasi <3

      Poista
  7. Näin monen vuoden päästä, kun juuri sain kirjan luettua, on sanottava, että olipa ihana arviointi ! Itse olen aivan lumoutunut kirjasta ja tunnen, vaikka juuri aloittelen toista teosta, että nämä tarinat jatkavat minussa eloaan varmasti loppuelämäni. Ne herättivät aika riipaiseviakin tuntemuksia ja sai pohtimaan omaa vallankäyttööäni, jolle saatan olla sokeampi kuin tiedän. Kiitos hienosta arvioinnista.

    VastaaPoista

Lämmin kiitos kommentistasi!